Mitä vastaan, kun minulta kysytään, mikä nuoria kiinnostaa?

Nuoret eivät jaksa enää keskittyä mihinkään, etenkään lukemiseen. Nuoret ovat kiinnostuneita lähinnä ostoskeskuksissa hengailusta, shoppailusta sekä TikTokin tanssivideoiden katselusta – paitsi ne jotkut nuoret, jotka ovat kiinnostuneet ilmastoaktivismista, mutta tietysti ihan väärällä ja liian radikaalilla tavalla.

Oletko kuullut nämä nuorisoa kuvailevat stereotypiat? Niitä yhdistää kaikkein isoin ja haitallisin nuoriin liittyvä myytti: se, että kaikki nuoret ovat tietynlaisia. Nuorista puhutaan jatkuvasti toiseuttavasti ja essentialisoivasti – nuorisoon liitetään tiettyjä piirteitä vain iän perusteella.

Näin ilmiötä ruotii eräs hankkeen tutkimuskyselyyn vastannut nuori:

”Nuoria kohdellaan yhtenä ryhmänä. Muutama valittu henkilö otetaan ääneen ja heidän mielipiteensä yleistetään kaikkiin nuoriin. Nuorten mielipiteet eroavat toisistaan lähes yhtä paljon kuin aikuisten keskuudessa, aiheet saattavat vain olla vähän erit.”

Niin – millaiset aiheet niitä nuoria oikein kiinnostavat? Kysymys on yhtä hassu kuin että mikä aikuisia kiinnostaa. Riippuu ihmisestä! Feministit ovat joskus kuvailleet ironisesti feminismiä radikaaliksi ajatukseksi siitä, että naisetkin ovat ihmisiä. Voisi olla aika soveltaa samaa iskulausetta myös nuoriin.

Jos siis haluaa tietää, millaiset aiheet ja näkökulmat nuoria kiinnostavat, ehdotamme yksinkertaista ratkaisua: nuorten näkemistä ihmisinä ja yksilöinä – sekä näiden yksilöiden kuuntelemista.

Sen sijaan, että miettisimme, mikä nuoria kiinnostaa, meidän pitäisi miettiä, mikä ihmisiä kiinnostaa. Heti seuraavaksi on tarpeen varmistaa, muistimmehan lukea myös kaikenlaiset nuoret mukaan tähän joukkoon.

Ihmisiä kiinnostavat usein asiat, jotka ovat heidän arkeaan lähellä – ja eri ikäisten sekä eri taustoista tulevien arki on erilaista. Millaisia haasteita on yläkoulussa, entä ammattioppilaitoksessa? Millaisia esteitä maahanmuuttajanuoret näkevät itsensä ja unelma-alansa välissä? Millaisia tunteita ilmastokriisi herättää, kun elämä on aika alussa? Millainen merkitys harrastuksella voi olla vähävaraisen nuoren elämässä?

Ihmisiä kiinnostaa usein myös se, mitä maailmassa tapahtuu – ja varsinkin se, miten tämä vaikuttaa omaan elämään. Siksi yhteiskunnan ja maailmanpolitiikan käänteistä kertoessa pitäisi muistaa useammin myös erilaisten nuorten näkökulmat.

Kun esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamista on käsitelty mediassa, poliitikkojen ja asiantuntijoiden näkökulmat ovat korostuneet. Nuorten näkemykset taas ovat usein loistaneet poissaolollaan. Tämä on nurinkurista, sillä päätös vaikuttaa suorimmin juuri heihin.

Kuten eräs nuori hankkeen kyselytutkimuksessa osuvasti tiivistää:

”Jos kaikki kirjoitetaan vain aikuisten näkökulmasta, emme kiinnostu kunnolla edes niistä itseämme kiinnostavista aiheista.”

Miten siis tehdä mediasisällöistä aiheiltaan ja näkökulmiltaan sellaisia, että ne kiinnostavat mahdollisimman laajaa joukkoa nuoria? Palataan tekstin alun lainaukseen kyselyyn vastanneelta nuorelta: ongelman ydin on siinä, että mediassa ei yksinkertaisesti ole läsnä tarpeeksi nuoria.

Mitä enemmän eri taustoista tulevia nuoria haastatellaan sekä otetaan mukaan ideoimaan tai tekemään mediasisältöjä, sitä todennäköisemmin toimittajat osaavat tehdä laajasti Z-sukupolvea kiinnostavaa journalismia. Osallistaminen auttaa myös siinä, että jutut heijastavat moninaisesti ihmisten näkökulmia – ei vain aikuisten ihmisten.

Nuoria kiinnostavia aiheita ei voi paketoida kivaksi pikku listaksi, ja hyvä niin. Kun hankkeen tutkimuskyselyssä kysyttiin, mistä aiheista mediassa pitäisi erityisesti puhua enemmän nuorten näkökulmasta, valtavat ja ihan kaikkia koskettavat aiheet korostuivat: ylivoimaisesti eniten ääniä saivat ilmastonmuutos ja ekologisuus, mielenterveys sekä kiusaaminen ja syrjintä. Ääniä saivat kuitenkin kaikki vastausvaihtoehdot – maahanmuuttopolitiikasta harrastuksiin sekä seksuaalisesta häirinnästä ystävyyssuhteisiin.

Nuorten mielenkiinnon kohteet ja näkökulmat niihin ovat ihan kaikenlaisia – ja kuten meillä kaikilla, monet niistä linkittyvät omaan arkeen. Media-alalla on sekä ainutlaatuinen mahdollisuus että velvollisuus tuoda niitä esiin nykyistä paremmin.